Lähiöt

Lähiöitä haukutaan aiheetta. Tehdään heti aluksi selväksi kiertelemättä: Osassa lähiöistä on alueita joissa asuu paljon alkoholisteja, mutta lähiöt eivät aiheuta alkoholismia. Alkoholia käyttävät ihmiset ovat köyhiä ja asuvat halpojen vuokrien alueilla, mieluusti joukkoliikenneyhteyksien varrella koska heillä ei ole autoa. Tällä hetkellä ilmiö on yksinkertaisesti osa suomalaista elämää ja ihminen ei ole mitenkään parempi jos pystyy elämään näkemättä sitä. En pidä lähiöräkälöistä tai karaokebaareista, mutten pidä keskustankaan baareista - onko niissä nyt sitten niin suurta eroa paitsi kaljan hinnassa ja asiakkaiden iässä?

Mukavia kahviloita ei juuri ole Suomessa tai ylipäätään maailmallakaan. Epäsiistejä, pahanhajuisia, kamalan ja kovan musiikin, epämukavien huonekalujen valtakuntia. Kahvi on karvasta ja lisukkeet kuivuneita tai liivakkeisia. Keskustassa on muutama kohtuullinen, ja allekirjoittaneen voi joskus bongata Cafe Lasipalatsin rennosta meiningistä. (Saa antaa vinkkejä!)

Lähiön pikkukaupassa voi oppia tuntemaan henkilökunnan aivan kuin varmasti pikkukaupassa kaupungissakin. En oikein käsitä väitettä yhteisöllisyydestä korttelikaupungissa - en ole siellä sitä enempää havainnoinut kuin lähiöissäkään. Vaihtelu on niin tapauskohtaista. Pihalla leikkivät lapset oppivat tuntemaan toisensa ja voivat helposti tehdä lähes mitä vain. Toista on maaseudulla missä lapsia kuskaillaan autolla kymmenen kilometriä jotta voisi olla tekemisissä toisen leikki-ikäisen kanssa. Lähiössä lapset ja aikuisetkin voivat myös urheilla, koska joka paikassa ei mene autoteitä ja tilaa on.

Lähiön suurin valtti on luonto. Mahdollisuus päästä jonnekin ulos paikkaan, jossa ei ole yhtään toista ihmistä ja jossa saa hetken hengähtää vapaasti, ilman että tarvii väistellä ketään tai että on jatkuvasti luimuilemassa jonkun toisen henkilökohtaisella alueella.
Kaupungissahan on puistoja mutta ne ovat luonnon irvikuvia, ja joissa voi sahata kävelytietä kaavamaisesti. Polveilevat ja äkkiväärät polut ja haarat puuttuvat, kallionäköalapaikat ja linnut ja kaatuneet puut ja ryteikköjen pesäpaikat, purot ja sammakot ja saraheinät.

Arkkitehtuurin Loppu

Tampereen ohitustien ABC oli teollisuushalli, niinkuin kaikki rakennukset nykyään Suomessa. Teräskolmioristikot koooorkealla, ja mutkittelevat ilmastointiputket. Siellä oli sitten sisällä viilutettuja lavasteita joissa oli mm. ruokala ja kauppa. S-ryhmää koko mesta. Massavessaan olisi mahtunut pitämään keikan. ABC:eitä on jo satakaksi. (Osassa on kyllä aika hienot liimapuupalkit katossa.) Viereisessä hallissa kodin Terra. Vinkki suunnittelijalle: laittakaa enemmän ääntä imeviä pintoja.

Todistin siis ilmiötä jonka voisi nimetä: Arkkitehtuurin loppu. Arkkarit voidaan jättää toteuttamaan sitten tätä WAU-kamaa joka maksaa miljardin ja johon vuotaa vesi sisään vuoden päästä. ;)
Aallon suunnittelema Seinäjoen kirjasto oli jäänyt pieneksi (mut oli tosi söpö, vaikka en kyllä haluaisi työntekijänä kuskata kirjoja niitä kaikkia portaita ahtaisiin soppiin). Ehkä siihen ympärille voisi rakentaa hallin niin ei tarvitsisi rempatakaan. Teemapuistoksi. Kattivathan ne Serenankin jo aikoja sitten.

Arkkareille vastavetohaaste: suunnitelkaa käytännöllinen teollisuushalli. Ei yhtään porrasta, paljon tilaa joka mahdollistaa vaivattoman toiminnan, sisään ja ulos helppo kulku, helppo rakentaa paljon ja nopeasti, kestävä. Älykkyytenne ja hahmotuskykynne voisi tarjota jotain uutta.

Postissa on tänä kesänä ajatuksissa hauduteltuja suurempia teemoja, joita tullaan havaitsemaan myöhemminkin.

Blogi Avattu

Kirjoittaja halusi suomenkielisen blogin tavoittaakseen paremmin kansallista yleisöä. Sinänsä tietysti monet ilmiöt ovat ennemminkin kansainvälisiä nykyään, mutta ehkä on hyvä tarjota näin.